1. Äänimatkat aalloissa: Ääniaallot ovat ilmassa tai muissa välineissä olevia värähtelyjä. Nämä aallot kulkevat ulospäin äänen lähteestä pyöreänä tai pallomaisena kuviona.
2. Äänen nopeus: Äänen nopeus ilmassa huoneenlämmössä (20 celsiusastetta) on noin 343 metriä sekunnissa tai 1235 kilometriä tunnissa.
3. Tiheys ja sävelkorkeus: Ääniaallon taajuus määrää sen äänenkorkeuden. Matalat taajuudet tuottavat matalia ääniä, kun taas korkeat taajuudet tuottavat korkeita ääniä. Keskimmäisen C:n yläpuolella olevan nuotin "A" vakioviritys on 440 Hz (sykliä sekunnissa).
4. Amplitudi ja äänenvoimakkuus: Ääniaallon amplitudi määrää sen voimakkuuden. Suuremman amplitudin aallot tuottavat kovempia ääniä, kun taas pienemmän amplitudin aallot tuottavat pehmeämpiä ääniä.
5. Desibelit (dB): Desibelit (dB) ovat yksiköitä, joita käytetään mittaamaan äänen voimakkuutta tai voimakkuutta. Ihmisen kuulokynnys on noin 0 dB, kun taas 100 dB:n äänen katsotaan mahdollisesti vahingoittavan kuuloa.
6. Sävy: Soittimen tai sävyn väri on laatu, joka erottaa eri instrumenttien tai äänien tuottamat äänet. Sen määrää soundissa esiintyvien harmonisten ja ylisävelten sekoitus.
7. Halmoniset: Kun nuottia soitetaan soittimella, se tuottaa usein lisätaajuuksia, joita kutsutaan harmonisiksi. Nämä harmoniset ovat perustaajuuden kiinteät kerrannaiset ja antavat tietylle instrumentille sen ainutlaatuisen äänen.
8. Oktaavit: Oktaavi on kahden nuotin välinen aikaväli, joiden taajuussuhde on 2:1. Yhden oktaavin ylös- tai alaspäin liikkuminen kaksinkertaistaa tai puolittaa nuotin taajuuden.
9. Resonanssi: Resonanssi tapahtuu, kun kohteen luonnollinen värähtelytaajuus vastaa tulevan ääniaallon taajuutta. Tämä saa kohteen värisemään myötätuntoisesti ja tuottaa vahvan ja jatkuvan äänen.
10. Doppler-efekti: Doppler-ilmiö on aallon taajuuden muutos, kun lähde tai havainnoija liikkuu. Esimerkiksi auton äänitorven nousu näyttää korkeammalta sen lähestyessä ja matalammalta sen liikkuessa pois.
11. Melusaaste: Liiallinen ja ei-toivottu ääni voi olla pilaantumisen muoto, joka tunnetaan melusaasteena. Sillä voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
12. Soittimet: Soittimet tuottavat ääntä useilla eri tavoilla, mukaan lukien värähtelevät kielet, ilmapylväät puupuhaltimissa ja vaskipuhallinsoittimissa sekä iskuja tai kaavittuja pintoja, kuten lyömäsoittimissa ja kielisoittimissa. Jokaisella instrumentilla on ainutlaatuiset akustiset ominaisuutensa.
13. Psykoakustiikka: Psykoakustiikka on tutkimus siitä, miten ihmisen aivot havaitsevat ja käsittelevät ääntä. Tämä kenttä tutkii psykologisia ja fysiologisia reaktioita ääneen ja musiikkiin.
14. Ääni avaruudessa: Ääni ei voi levitä avaruuden tyhjiössä, koska ääniaallot tarvitsevat väliaineen, kuten ilman, kulkeakseen. Avaruudessa viestintä perustuu radioaalloille tai muihin sähkömagneettisiin keinoihin.
15. Bioakustiikka: Bioakustiikka on tutkimus siitä, miten eläimet tuottavat, vastaanottavat ja käyttävät ääntä. Se tutkii akustisia signaaleja ja mukautuksia, joita käytetään eri eläinlajien viestinnässä, petoeläinten välttämisessä, seurustelussa ja muussa käyttäytymisessä.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä äänen ja musiikin tieteeseen ja kokemukseen liittyvistä kiehtovista faktoista.