Crumbin lapsuus oli täynnä musiikkia. Hän varttui talossa, joka oli täynnä soittimia, ja hän oli aina musiikin ympäröimänä. Hänen isänsä opetti hänet soittamaan pianoa, ja hän kannusti häntä myös säveltämään omaa musiikkiaan. Crumbin äiti oli myös lahjakas muusikko, ja hän soitti usein pianoa hänen kanssaan.
Crumbin lapsuudessa ei ollut haasteita. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli vain 12-vuotias, ja hänen äitinsä joutui tekemään kovasti töitä elättääkseen perheensä. Crumb joutui myös käsittelemään eristyneessä etelässä kasvamisen haasteita. Näistä haasteista huolimatta Crumbin lapsuus oli onnellinen, ja hän kiittää vanhempiaan siitä, että hän juurrutti häneen rakkauden musiikkiin.
Crumbin lapsuuden kokemuksilla oli syvällinen vaikutus hänen musiikkiinsa. Hän sai usein inspiraationsa lapsuusmuistoistaan, ja hänen musiikkinsa on täynnä viittauksia Amerikan etelään. Crumbin musiikille on ominaista myös epätavallisten äänien ja tekstuurien käyttö, joita hän usein loi arkipäiväisillä esineillä.
Crumbin musiikkia on kehuttu omaperäisyydestään ja tunnevoimastaan. Hän on voittanut työstään lukuisia palkintoja, mukaan lukien Pulitzer Prize for Music -palkinnon vuonna 1968. Crumbin musiikkia esitetään kaikkialla maailmassa, ja häntä pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä säveltäjistä.