Uskollisuus ja velvollisuus:
* Uskollisuus kuninkaalle: Rolandin horjumaton uskollisuus Kaarle Suurelle, jopa tappion ja kuoleman edessä, on runon keskeinen osa. Hän esittelee ihanteellista ritaria ja asettaa hänen velvollisuutensa kaiken muun edelle.
* Uskollisuus kumppaneille: Rolandin ja hänen kumppaneidensa, kuten Oliverin ja arkkipiispa Turpinin, välinen side korostaa toveruuden ja toistensa rinnalla seisomisen merkitystä.
Rohkeutta ja rohkeutta:
* Kohti vastoinkäymisiä: Runo juhlii rohkeutta valtavien vaikeuksien edessä. Roland ja hänen miehensä taistelevat rohkeasti saraseeneja vastaan, vaikka he tietävätkin olevansa enemmän kuin muita.
* Uhri kunniaksi: Rolandin päätös kuolla taistellessa avun torven soittelun sijaan on esimerkki äärimmäisestä uhrauksesta kunnian ja asian puolesta.
Ylpeys ja ylimielisyys:
* Liikaluottamus: Rolandin ylpeys ja kieltäytyminen torven soittamisesta johtavat hänen kaatumiseensa. Hänen uskonsa omiin vahvuuksiinsa sokaisee hänet näkemään tilanteensa vaaran ja osoittaa liiallisen itseluottamuksen vaarat.
* Ylpeys taistelussa: Runo kuvaa myös Ganelonin ylpeyttä ja itsekkyyttä, joka pettää Kaarle Suuren oman katkeruutensa ja kostonhalunsa vuoksi.
Oikeus ja kosto:
* Jumalan oikeudenmukaisuus: Runo ehdottaa uskoa jumalalliseen oikeuteen, sillä Ganelonin pettäminen rangaistaan lopulta, vaikkakin viivästyneellä tavalla.
* Väkivallan kierre: Runo osoittaa, kuinka kosto voi johtaa väkivallan kierteeseen. Ganelonin petos laukaisee väkivallan ja kuoleman ketjureaktion ja korostaa koston vaaroja.
Rolandin laulu tutkii viime kädessä ihmisluonnon monimutkaisuutta, uskollisuuden ja velvollisuuden painoarvoa, ylpeyden ja petoksen seurauksia sekä rohkeuden ja uhrauksien kestävää voimaa vastoinkäymisissä. Runon teemat ovat edelleen ajankohtaisia ja tarjoavat oivalluksia kunnian, moraalin ja ihmisen tilan ajattomiin kysymyksiin.