Joissakin tapauksissa levy-yhtiöt vain antaisivat taiteilijoille kiinteän korvauksen työstään, eivätkä taiteilijat saisi enää maksuja. Muissa tapauksissa levy-yhtiöt lähettäisivät rojaltimaksuja taiteilijoiden johtajille tai agenteille, jotka sitten leikasivat rahaa ennen kuin antaisivat loput artisteille. Tämä käytäntö johti usein siihen, että taiteilijat huijattiin heidän osuudestaan äänitteiden tuotosta.
Rojaltimaksujen puute varhaisille blues-taiteilijoille oli merkittävä tekijä köyhyydessä, jota monet näistä artisteista kohtasivat. Huolimatta siitä, että heidän musiikkinsa oli usein erittäin suosittua, monet bluesartistit elivät köyhyydessä ja kuolivat näkemättä työnsä taloudellisia palkintoja.