Embouchure
Yksi merkittävimmistä eroista käyrätorven ja tuuban välillä on embouchure, joka viittaa tapaan, jolla pelaajan huulet on muotoiltu tuottamaan ääntä. Käyntitorvi vaatii tiukan, keskittyneen embouchuurin, kun taas tuuba vaatii rennompaa, avoimempaa embouchurea. Tämä voi olla haastavampaa torven aloittelijoille, koska tarvittavan voiman ja hallinnan kehittäminen vie aikaa.
Alue
Toinen keskeinen ero käyrätorven ja tuuban välillä on niiden valikoima. Käyntitorvella on paljon laajempi alue kuin tuuballa, yli kolmen oktaavin. Tämä tarkoittaa, että käyrätorvisoittajien tulee hallita vahvasti embouchureaan ja hengitystään tuottaakseen yhtenäisen äänen koko alueella. Sen sijaan tuuballa on kapeampi alue, joten pelaajilla ei tarvitse olla samantasoista kantamanhallintaa.
Tekniikka
Torvi ja tuuba eroavat myös niiden soittamiseen käytetyistä tekniikoista. Äänitorvi vaatii erilaisia tekniikoita, kuten kielettämistä, lietsomista ja venttiiliyhdistelmiä. Tuuba puolestaan luottaa perustekniikoihin, kuten kielellä ja sormittelulla. Tämä helpottaa tuubin oppimista aloittelijoille, mutta se tarkoittaa myös sitä, että tekniselle virtuoosille jää vähemmän tilaa.
Kokonaistorvea pidetään yleisesti haastavampana soittaa kuin tuubaa. Tämä johtuu torven monimutkaisemmista embouchure-vaatimuksista, laajemmasta valikoimasta ja monipuolisemmista tekniikoista. Molemmat soittimet pystyvät kuitenkin tuottamaan kaunista musiikkia, ja harjoittelun ja omistautumisen avulla kuka tahansa voi oppia soittamaan kumpaa tahansa soitinta hyvin.