1. Ainutlaatuinen sointi: Saksofonin erottuva ja pehmeä ääni lisää orkesteriyhtyeeseen uutta väriä ja tekstuuria. Sen monipuolinen luonne mahdollistaa sekä lämpimiä, lyyrisiä linjoja että eläväisempiä, energisempiä sooloja.
2. Laajennettu kantama: Saksofoni tarjoaa laajan valikoiman nuotteja, jotka kattavat sekä matalat että korkeat rekisterit, mikä voi olla hyödyllistä harmonisen syvyyden ja melodisten vaihtelujen tarjoamisessa.
3. Joustavuus: Saksofoni voi olla varsin monipuolinen artikulaatioltaan ja dynamiikaltaan. Tämän joustavuuden ansiosta se sulautuu hyvin erilaisiin orkesteriosuuksiin ja sitä voidaan käyttää useisiin musiikkityyleihin.
4. Solistiset mahdollisuudet: Saksofonin ainutlaatuiset sointi- ja ilmaisuominaisuudet tekevät siitä usein erinomaisen valinnan orkesteriteosten soolojaksoihin, jotka lisäävät kontrastin ja kiinnostavuuden hetkiä suurempaan orkesterikappaleeseen.
5. Nykyaikaiset sävellykset: Nykyklassisessa musiikissa säveltäjät kokeilevat usein ei-perinteisiä soittimia ja yhtyeyhdistelmiä. Saksofonin sisällyttäminen heijastelee orkesterikirjoituksen kehittyvää luonnetta ja halua tutkia uusia äänimaisemia.
6. Jazz Fusion: Saksofonin vahva assosiaatio jazzmusiikkiin on vaikuttanut joihinkin orkesterisävellyksiin yhdistämään klassisia ja jazz-elementtejä. Tässä yhteydessä saksofoni voi tarjota sillan näiden genrejen välillä luoden dynaamisen ja monitahoisen orkesterisoundin.
On kuitenkin syytä huomata, että saksofoni ei ole vakiovaruste orkesterisoittimissa. Sen käyttö on yleisempää tietyissä teoksissa, sovituksissa tai nykyteoksissa sen sijaan, että se olisi oletusarvoinen orkesterijäsen.