1. Alkuperä ja etymologia: Monet instrumentit ovat saaneet nimensä alkuperäpaikastaan tai keksijöidensä kielestä. Esimerkiksi sana "kitara" tulee kreikan sanasta "kithara", kun taas "viulu" on peräisin italian sanasta "violino".
2. Kuvaavat ominaisuudet: Soittimet voidaan nimetä niiden fyysisten ominaisuuksien tai niiden tuottamien äänien perusteella. Esimerkiksi "trumpetti" on nimetty sen trumpetin muotoisen kellon mukaan, ja "klarinetti" on nimetty sen selkeästä ja läpitunkevasta äänestä.
3. Kulttuurillinen ja historiallinen konteksti: Kulttuuriset ja historialliset kontekstit vaikuttavat usein instrumenttien nimeämiseen. Kiinalainen soitin "guzheng" on saanut nimensä zhengistä, muinaisesta soittimesta, jota soitettiin keisarillisen hovissa. Samoin afrikkalainen djembe-rumpu on saanut nimensä Malinke-sanasta "jembe", joka tarkoittaa "kokoontua" tai "koota".
4. Keksijä tai suunnittelija: Jotkut instrumentit on nimetty niiden keksijöiden tai suunnittelijoiden mukaan. Esimerkiksi saksofoni on nimetty belgialaisen keksijän Adolphe Saxin mukaan ja Hammond-urut sen keksijän Laurens Hammondin mukaan.
5. Kansanperinne ja legendat: Joissain tapauksissa soittimet saavat nimet kansanperinteestä tai niihin liittyvistä legendoista. Amerikan intiaanihuilulla, joka tunnetaan myös nimellä "rakkaushuilu", uskotaan olevan romanttisia voimia, ja se yhdistetään usein seurustelurituaaleihin.
6. Markkinointi ja brändäys: Nykyaikana markkinoinnilla ja brändäyksellä on rooli instrumenttien nimeämisessä. Valmistajat voivat valita nimiä, jotka ovat tarttuvia, mieleenpainuvia tai herättävät erityisiä tunteita tai assosiaatioita. Esimerkiksi sähkökitarabrändi "Fender Stratocaster" nimettiin välittämään amerikkalaisen innovaation ja nykyaikaisuuden tunnetta.
On tärkeää huomata, että soittimien nimeäminen on dynaaminen prosessi, johon vaikuttavat eri tekijät ajan myötä. Nimet voivat kehittyä, muuttua tai omaksua eri kulttuureissa ja kielissä.