Kuitenkin fortepiano, joka pystyi tuottamaan kovempaa ja pehmeämpää dynamiikkaa, nousi vähitellen suosioon klassisen jakson loppua kohden. Se oli tärkeä siirtymäsoitin, joka tasoitti tietä pianon hallitsemiselle seuraavalla romanttisella kaudella.
On syytä huomata, että klassisen ajanjakson aikana termiä "piano" käytettiin kuvaamaan mitä tahansa instrumenttia, joka pystyi soittamaan pianoa (pehmeä) ja forte (kovaääniä), mukaan lukien sekä fortepiano että klavikordi. Termiä "pianoforte" käytettiin kuitenkin myös viittaamaan erityisesti fortepianoon.
Yhteenvetona voidaan todeta, että piano ei ollut pääinstrumentti klassisena aikana. Se oli cembalo ja klavikordi, jotka hallitsivat aikakautta. Fortepiano, josta myöhemmin kehittyi moderni piano, alkoi saada suosiota kauden loppua kohti.