1. Banjo: Banjoa, erityisesti tenori- ja plektrumbanjoja, käytettiin laajalti varhaisessa jazzissa, erityisesti dixieland-tyylissä. Sen suosio kuitenkin väheni vähitellen swing-aikakaudella ja sen jälkeen, kun muut kielisoittimet, kuten kitara, nousivat esiin.
2. Susafoni: Sousafonia, isoa ja matalaäänistä vaskipuhaltimia, käytettiin yleisesti varhaisissa jazzbändeissä. Se liittyi erityisesti marssibändeihin ja ulkoilmaesityksiin. Sen käyttö jazzissa kuitenkin väheni ajan myötä, ja tuuba yleistyi ensisijaisena bassoinstrumenttina.
3. Pyykkilauta: Pesulautaa käytettiin usein lyömäsoittimena varhaisissa jazzbändeissä, erityisesti kannu- ja pesulautabändeissä. Se sisälsi metallisen tai puisen pesulaudan raapimisen sormustimilla tai metalliliukuilla. Pesulauta kuitenkin poistettiin käytöstä jazzin kehittyessä ja väistyi perinteisemmillä lyömäsoittimilla, kuten rumpusetti.
4. Kazoo: Kazoo, pieni kalvofoni, joka luo omaleimaisen, sumisevan äänen, esiintyi joskus varhaisessa jazzissa uutuutena tai komediana. Se ei kuitenkaan säilyttänyt suosiotaan ja väheni myöhemmillä jazzin jaksoilla.
5. Kornet: Vaikka kornettia, joka on pieni trumpettiperheen jäsen, käytettiin edelleen satunnaisesti jazzissa, se väheni jazzin siirtyessä kohti big band swingiä ja myöhempiä tyylejä, jotka suosivat trumpetin kirkkaampaa ja kovempaa ääntä.
6. Melodica: Melodicaa, kosketinsoittimia, käytettiin toisinaan varhaisessa jazzissa. Se ei kuitenkaan koskaan saanut laajaa hyväksyntää ja pysyi suhteellisen kapealla välineenä.
7. C-Melody Saxophone: Altto- ja tenorisaksofonien välissä oleva C-melody-saksofoni oli jonkin verran suosittu 1920- ja 1930-luvuilla. Sen suosio kuitenkin hiipui, ja lopulta se korvattiin monipuolisemmilla altto- ja tenorisaksofoneilla.
Nämä instrumentit olivat merkittäviä varhaisen jazzin soundin ja luonteen muovaamisessa, mutta niiden asteittainen väheneminen tai vähentynyt käyttö johtui useista tekijöistä, kuten musiikin tyylien muutoksista, tekniikan kehityksestä ja kuuntelijan mieltymysten muutoksista.