1. Puutuuliosasto: Orkesterissa tai konserttibändissä huilu on puupuhallinsegmentin ydinsoitin. Se tuo mukanaan kirkkaan, ketterän ja lyyrisen äänen, joka kantaa usein melodiaa tai vastamelodioita.
2. Soloinstrumentti: Huilu esiintyy usein soolosoittimena klassisissa ja nykyaikaisissa sävelluksissa. Sen ilmaisukyky ja virtuoosipotentiaali tekevät siitä suositun valinnan konsertoihin, sonaatteihin ja muihin sooloteoksiin.
3. Jazz ja suosittu musiikki: Huilulla on merkittävä asema jazzissa, jossa se lisää väriä ja melodisia linjoja big bandeihin, komboihin ja fuusioyhtyeisiin. Sitä käytetään myös muissa suosituissa genreissä, mukaan lukien folk, rock, pop ja elektroninen musiikki.
4. Perinteinen ja kansanmusiikki: Huilulla on merkittävä paikka perinteisessä musiikissa eri kulttuureissa. Se löytyy yleisesti kelttiläisistä, intiaanien, andien ja aasialaisten musiikillisista perinteistä.
5. Kamarimusiikki: Huilu kuuluu usein kamarimusiikkiyhtyeisiin, kuten trioihin, kvartettoihin ja kvintetteihin. Sen sekoitettavuus ja joustavuus mahdollistavat sen, että se täydentää muita instrumentteja ja parantaa yleistä soundia.
6. Vanhainen musiikki: Huilulla on pitkä historia muinaisista sivilisaatioista. Sillä on tärkeä rooli vanhan musiikin yhtyeissä, jotka ovat erikoistuneet renessanssin, barokin ja klassisen aikakauden musiikkiin.
7. Säestys: Eri musiikillisissa yhteyksissä huilu on säestäjä laulajille, lauluyhtyeille ja instrumentalisteille, lisää harmonista tukea ja rikastaa tekstuuria.
8. Improvisaatio: Monet huilit harrastavat improvisaatiota erityisesti jazz- ja maailmanmusiikkiympäristöissä, joissa he luovat spontaanisti melodisia ja rytmisiä ideoita vasteena esitettävään musiikkiin.
Kaiken kaikkiaan huilun monipuolisuus, kaunis sävy ja laaja valikoima tekniikoita edistävät sen merkittävää roolia länsimaisissa ja ei-länsimaisissa musiikkiperinteissä. Se parantaa äänimaisemaa ja lisää melodisia, harmonisia ja rytmisiä elementtejä moniin musiikkilajeihin.