Musiikkipainatuksen keksimisellä 1400-luvulla oli syvä vaikutus renessanssin säveltäjiin, musiikin kustantajiin ja esiintyjiin. Ennen painamisen tuloa musiikki kirjoitettiin käsin, työläs ja aikaa vievä prosessi, joka rajoitti kopioiden tarkkuutta ja esti siten monimutkaisten polyfonisten sävellysten laajaa leviämistä renessanssin aikana.
Musiikkipainatuksen avulla nuotit voitaisiin tuottaa massatuotantona, mikä mahdollistaisi standardoinnin ja musiikin levittämisen laajemmalle yleisölle. Tämä lisäsi huomattavasti musiikin saatavuutta ja jakelua, jolloin myös ne, joilla ei ollut varaa kopioijaan, saivat omistaa ja opiskella uusia sävellyksiä. Tämän seurauksena säveltäjät voisivat tavoittaa suuremman yleisön, laajentaa vaikutusvaltaansa ja rohkaista taiteellisia innovaatioita.
Musiikkipainatuksen vaikutus oli erityisen merkittävä moniäänisen musiikin levikkiin, joka on monimutkainen tyyli, joka oli yhä suositumpi renessanssin aikana. Painetut partituurit mahdollistivat monimutkaisten melodisten linjojen, vastamelodioiden ja muiden polyfonisten tekstuurien tarkan siirron, kun taas käsin kirjoitetut kopiot sisälsivät usein virheitä tai puutteita, jotka saattoivat vääristää säveltäjän tarkoitusta.
Lisäksi musiikin painaminen helpotti teoreettisten tutkielmien ja musiikillisten ohjekirjojen julkaisemista, mikä edesauttoi musiikin teorian ja sävellyksen kehitystä. Sen avulla säveltäjät ja muusikot pystyivät jakamaan tietämystään musiikillisista tekniikoista, mikä lisäsi ajatusten ja innovaatioiden vaihtoa musiikkiyhteisössä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että musiikin painamisen keksintö oli epäilemättä yksi vaikutusvaltaisimmista renessanssin keksinnöistä, mullistanut musiikin säveltämisen, jakamisen, säilyttämisen ja levittämisen ja muutti perusteellisesti musiikin sävellyksen ja koulutuksen maisemaa tänä ratkaisevana ajanjaksona.