1. Pythagoras (n. 570 - 495 eaa.):Pythagorasta pidetään yhtenä musiikin teorian varhaisimmista pioneereista. Hän tutki musiikillisten intervallien välisiä matemaattisia suhteita ja kehitti Pythagoraan asteikon käsitteen, joka perustuu kokonaislukujen suhteisiin. Hänen työnsä loi perustan konsonanssin ja dissonanssin ymmärtämiselle.
2. Muinaiset kreikkalaiset muusikot (6.-4. vuosisata eaa.):Kreikkalaiset filosofit ja muusikot, kuten Pythagoras, Aristoxenus ja Archytas, antoivat merkittävän panoksen harmonian teoriaan. He tutkivat skaalojen, intervallien, melodisten rakenteiden käyttöä ja eetoksen (musiikin emotionaalinen vaikutus) käsitettä.
3. Guido of Arezzo (n. 995 - 1050 jKr.):Guido of Arezzo oli benediktiiniläismunkki ja musiikin teoreetikko, jonka tunnustetaan usein kehittäneen solmisaation, tavujärjestelmän (Do, Re, Mi, Fa, Sol, La) edustamaan nuotteja. Tällä järjestelmällä oli tärkeä rooli harmonian opetuksessa ja ymmärtämisessä länsimaisessa musiikissa.
4. Johannes Tinctoris (n. 1435 - 1511):Tinctoris oli flaamilainen säveltäjä, teoreetikko ja musiikinopettaja. Hän kirjoitti useita tutkielmia musiikin teoriasta ja harmoniasta, mukaan lukien "Liber De Arte Contrapuncti" (Art of Contrapuncti), jossa käsiteltiin harmonisia periaatteita ja kontrapunktaalisia tekniikoita.
5. Josquin des Prez (n. 1450 - 1521):Josquin des Prez oli ranskalais-flaamilainen säveltäjä, jota pidetään yhtenä renessanssin vaikutusvaltaisimmista säveltäjistä. Hän osallistui harmonisen monimutkaisuuden kehittämiseen polyfonisessa laulumusiikissa esitellen edistyneitä sointukulkuja ja äänenjohtamistekniikoita.
6. Jean-Philippe Rameau (1683 - 1764):Rameau oli ranskalainen säveltäjä, musiikin teoreetikko ja urkuri, joka tunnetaan panoksestaan musiikin teoriassa, erityisesti harmonian alalla. Hän julkaisi vuonna 1722 teoksen "Traité de l'Harmonie" (Harmonian tutkielma), joka esitteli hänen perustavan basson käsitteeseen perustuvan harmonian teoriansa.
7. Johann Sebastian Bach (1685 - 1750):Bach, yksi barokin ajan suurimmista säveltäjistä, edisti harmonian taiteen ennennäkemättömälle tasolle. Hänen musiikkinsa osoitti syvää harmonisten periaatteiden ymmärtämistä ja käyttöä, monimutkaisia sointujen kulkuja ja monimutkaista äänenjohtamista, erityisesti hänen polyfonisissa teoksissaan, kuten "Hyvin temperoidussa klavierissa" ja erilaisissa fuugoissa.
8. 1800-luvun klassiset ja romanttiset säveltäjät:Ludwig van Beethovenin, Franz Schubertin, Frédéric Chopinin ja Johannes Brahmsin kaltaiset säveltäjät koko 1800-luvun jatkoivat harmonian rajojen työntämistä tutkien uusia harmonisia mahdollisuuksia ja laajentamalla länsimaisen musiikin sävelkieltä .
Harmonian kehittyminen ei johtunut vain yhdestä henkilöstä, vaan yhteisestä ponnistelusta ja musiikillisten ideoiden kehityksestä vuosisatojen aikana. Lukuisat muusikot, teoreetikot ja säveltäjät ovat panostaneet tietämyksensä, luovuutensa ja innovaatioillaan nykypäivän harmonian taiteen muokkaamiseen.