1. Squeezebox-mekanismi :Haitari on vapaakiekosoitin, mikä tarkoittaa, että ääni syntyy kaislikoiden värähtelyllä ilman, että tarvitaan kiinteää sävellähdettä, kuten jousia tai tuulipylvästä. Harmonikan palkeet, joita käytetään instrumenttia puristamalla ja venyttämällä, luovat ilmavirran, joka kulkee kaislikoiden läpi ja saa ne värisemään ja tuottamaan ääntä.
2. Ruokot ja rekisterit :Haitarissa on tyypillisesti useita kaistoja, jotka on järjestetty eri kammioihin, joita kutsutaan "rekistereiksi". Nämä rekisterit voidaan valita muuttamaan soittimen sointia ja sävyä. Jokaisessa rekisterissä on omat kaislat, jotka on viritetty eri korkeuksille, matalista, syvistä sävelistä korkeisiin, kirkkaisiin sävyihin.
3. Tibraalimuunnelmat :Haitari pystyy tuottamaan monenlaisia sointisävyjä ja ääniä yhdistämällä eri rekistereitä, soittamalla eri nuotteja samanaikaisesti ja hyödyntämällä erilaisia soittotekniikoita. Se voi jäljitellä muiden instrumenttien, kuten viulun, klarinetin tai urkujen, ääniä.
4. Vibrato ja Tremolo :Yksi harmonikan tyypillisistä äänistä on sen vibrato, joka on pieni, jaksoittainen vaihtelu äänenkorkeudessa, mikä antaa sille lämpimän, ilmeikkään luonteen. Lisäksi joissakin haitaroissa on tremolomekanismi, joka lisää ääneen nopean sykkivän vaikutuksen.
5. Äänenvoimakkuuden säätö :Harmonikkasoittaja ohjaa soittimen äänenvoimakkuutta muuttamalla painetta ja nopeutta, jolla palkeet toimivat. Tämä dynaaminen ohjaus mahdollistaa ilmaisukyvyn ja hienovaraiset vivahteet musiikissa.
6. Ylläpidä :Haitarit ovat suhteellisen pitkäkestoisia, mikä tarkoittaa, että nuotit säilyvät pidempään ilman merkittävää hajoamista. Tämä mahdollistaa jatkuvia sointuja ja melodioita.
7. Musiikin perinteet :Harmonikkaa käytetään laajasti eri musiikkilajeissa ja kulttuureissa ympäri maailmaa, mukaan lukien kansanmusiikki, klassinen musiikki, jazz, tango ja populaarimusiikki. Jokaisella musiikkityylillä on omat erottuvansa harmonikkasoittotekniikat ja tulkinnat, jotka edistävät saavutettavissa olevien äänien monipuolisuutta.