1. Romanttinen ooppera: Wagner tunnetaan ensisijaisesti oopperatöistään. Hänen oopperoitaan pidetään yhtenä romanttisen aikakauden suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista klassisen musiikin teoksista. Niissä on yhdistelmä dramaattista tarinankerrontaa, voimakasta orkesterimusiikkia ja leitmotiiveja (toistuvia musiikkiteemoja, jotka liittyvät hahmoihin, esineisiin tai ideoihin). Wagnerin merkittäviä oopperoita ovat "Der Ring des Nibelungen" (Ring Cycle), "Tristan und Isolde" ja "Parsifal".
2. Sinfoninen musiikki: Wagner sävelsi myös useita konserttiteoksia, mukaan lukien sinfonisia runoja ja alkusoittoja. Hänen sinfoniset runonsa, kuten "Siegfried Idyll" ja "Faust-alkusoitto", esittelevät hänen ainutlaatuista musiikillista kieltään, rikasta orkestrointia ja dramaattisia ominaisuuksia.
3. Musiikkidraama: Wagner kehitti "musiikkidraaman" käsitteen, jossa musiikki, draama ja teatteri yhdistetään saumattomasti kokonaistaideteoksen luomiseksi. Hän pyrki ylittämään perinteiset oopperakäytännöt yhdistämällä musiikin ja draaman yhdeksi, yhtenäiseksi kokemukseksi. Tämä käsite on ilmeinen hänen myöhemmissä oopperoissaan, erityisesti niissä, jotka muodostavat tetralogian "Nibelungin sormus".
4. Ohjeet: Wagner tunnetaan laajalti leitmotiivien käytöstä, jotka ovat lyhyitä musiikillisia lauseita tai teemoja, jotka liittyvät tiettyihin hahmoihin, ideoihin tai esineisiin hänen oopperoissaan. Leitmotiiveilla on ratkaiseva rooli hahmojen kehittämisessä, kerronnan edistämisessä ja musiikillisen tekstuurin syvyyden ja monimutkaisuuden lisäämisessä.
5. Kromatismi: Wagner laajensi kromatismin käyttöä (ei-diatonisten nuottien käyttöä) musiikissaan. Hänen kromaattiset harmoniansa, rikkaat orkesterivärit ja dissonanssinsa lisäsivät hänen teoksiinsa emotionaalista intensiivisyyttä ja psykologista syvyyttä.
6. Orkesteriinnovaatiot: Wagner oli tunnettu orkestroinnin taidosta. Hän laajensi orkesterin kokoa, esitteli uusia instrumentteja ja kehitti innovatiivisia tekniikoita tiettyjen äänitehosteiden saavuttamiseksi. Hänen innovatiivinen orkesterivärien käyttönsä vaikutti merkittävästi hänen oopperoidensa emotionaaliseen vaikutukseen ja dramaattiseen tunnelmaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Richard Wagnerin musiikki sisälsi ensisijaisesti romanttisen oopperan, sinfonisen musiikin ja hänen ainutlaatuisen konseptinsa musiikkidraamasta. Hänen leitmotiivien, kromatiikan ja orkesteriinnovaatioiden käyttö vaikutti suuresti klassisen musiikin kehitykseen ja jätti pysyvän vaikutuksen niin säveltäjiin kuin yleisöönkin.