Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä Brahmsin perinteisten muotojen ja tekniikoiden käytöstä:
1. Sonaattilomake :Brahms käytti usein sonaattimuotoa liikkeissään, erityisesti sonaateissaan, sinfonioissaan ja kamarimusiikissaan. Sonaattimuoto koostuu esittelystä, kehityksestä ja yhteenvedosta, ja kaikkialla esitetään ja kehitetään vastakkaisia teemoja.
2. Sinfonia :Brahms sävelsi neljä sinfoniaa, joista jokainen noudatti perinteistä neliosaista rakennetta:aloitusallegro, hitaampi osa (usein sonaattimuodossa), scherzo tai intermezzo ja loppufinaali.
3. Konsertto :Brahms kirjoitti konserttoja eri soittimille, mukaan lukien pianolle, viululle ja sellolle. Hänen konserttonsa noudattavat tyypillisesti perinteistä kolmiosaista rakennetta nopealla aloitusosuudella, hitaalla ja ilmeikkäällä keskiosalla sekä eloisalla loppuosalla.
4. Variaatiot :Brahms kirjoitti mielellään muunnelmia teemoista käyttäen usein olemassa olevia melodioita tai kansansävelmiä muunnelmiensa perustana. Hän tutki teeman eri puolia harmonisten, melodisten ja rytmisten muunnosten kautta.
5. Koraalit ja vastapisteet :Brahmsin musiikki sisältää usein koraalin ja kontrapunktin elementtejä, mikä kuvastaa hänen ihailuaan barokkiaikaa kohtaan ja hänen laajaa tutkimustaan J.S. Bachin teoksia. Hän käytti kontrapunktia luodakseen sävellyksiinsä monimutkaisia ja täyteläisiä tekstuureja.
Perinteisiä muotoja ja tekniikoita hyödyntämällä ja muuttamalla Brahms loi oman ainutlaatuisen musiikkityylinsä. Hän yhdisti klassiset rakenteet romanttiseen ilmaisuun, jolloin tuloksena on musiikki, joka on sekä muodollisesti yhtenäistä että emotionaalisesti resonoivaa. Hänen lähestymistapansa vaikutti hänen maineeseensa konservatiivisena säveltäjänä, joka kuitenkin tulkitsi mestarillisesti menneisyyden uudelleen uudelle sukupolvelle.