- Kontrabasso on viuluperheen suurin ja matalin kielisoitin. Se on tyypillisesti noin 1,8 metriä pitkä ja painaa noin 10–12 puntaa (4,5–5,4 kilogrammaa).
- Se on rakennettu suuresta puurungosta, pitkästä kaulasta ja neljästä kielestä. Kielet on viritetty matalille sävelkorkeuksille:E, A, D ja G.
2. Kielet ja viritys:
- Toisin kuin muut jousisoittimet, kontrabassokieliä ei viritetä kvinteillä. Viritys seuraa kvartsien (E-A) ja sitten tersten (A-D-G) välein.
- Matala E-kieli on erityisen paksu ja vaatii voimaa soittaakseen.
3. Pelitekniikka:
- Kontrabassoittajat käyttävät jousta pitkäkestoisiin nuoteihin ja voivat myös naputtaa jousia sormillaan (pizzicato).
- He käyttävät tekniikkaa nimeltä "peukalon asento", jossa peukaloa käytetään pysäyttämään kielet ylemmäs kaulassa, mikä mahdollistaa pääsyn korkeampiin säveliin.
4. Päätepinta ja säädöt:
- Kontrabassossa on metallipiikki, jota kutsutaan päätytappiksi, joka ulottuu instrumentin pohjasta. Soitin säätää tämän päätetapin oikean korkeuden, jotta pelaaminen on mukavaa.
5. Äänentuotanto:
- Kontrabasson suuri runko ja pitkät kielet tuottavat lämpimän, resonoivan ja syvän sävyn.
- Sitä käytetään usein matalissa harmonioissa, rytmisessä pulssissa ja tukimelodioissa.
6. Rooli yhtyeessä:
- Orkesteriasetuksissa kontrabasso on perustavanlaatuinen jousiosion osa, joka muodostaa perustan ja tukee harmonioita.
- Sillä on tärkeä rooli myös jazzissa ja muissa genreissä.
7. Sooloinstrumentti:
- Huolimatta siitä, että kontrabasso on ensisijaisesti tukisoitin, se pystyy näyttäviin soolosuorituksiin sekä klassisessa että nykymusiikissa.
8. Historiallinen merkitys:
- Kontrabasso juontaa juurensa 1500-luvulle, ja se on kehittynyt ajan myötä ja siitä on tullut olennainen osa klassista musiikkia, jazzia, kansanmusiikkia ja monia muita genrejä.
Nämä ominaisuudet tekevät kontrabassosta ainutlaatuisen ja elintärkeän orkesterin jäsenen, joka tunnetaan ainutlaatuisesta matalasta soundistaan ja monipuolisesta roolistaan eri musiikkityyleissä.