Renessanssin aikana säveltäjät koristelivat vapaasti selkeitä melodioita luodakseen uusia taidemusiikkiteoksia. Tässä parodiana tunnetussa prosessissa otettiin olemassa oleva melodia (usein uskonnollisesta teoksesta) ja käytettiin sitä pohjana uudelle sävellykselle, usein moniääniselle motettille. Säveltäjä voi lisätä melodiaan uusia ääniä, muuttaa rytmiä tai lisätä uutta tekstiä. Tämä käytäntö antoi säveltäjille mahdollisuuden luoda uutta musiikkia kunnioittaen silti alkuperäisiä melodioita.