1. Värinä :Tämä on tekniikka, jossa esiintyjä muuttaa sävelkorkeutta hieman nimellissävelkorkeuden ylä- ja alapuolelle luoden ääneen sykkivän tai hohtavan vaikutuksen.
2. Artikulaatio :Tämä viittaa siihen, kuinka esiintyjä aloittaa ja lopettaa nuotit. Eri artikulaatiotekniikat voivat luoda erilaisia tehosteita, kuten tonguing (kielen käyttäminen nuottien artikulointiin), staccato (lyhyet, irrotetut nuotit) ja legato (sileät, yhdistetyt nuotit).
3. Dynamiikka :Tämä viittaa äänen voimakkuuteen tai voimakkuuteen. Esiintyjä voi vaihdella dynamiikkaa luodakseen kontrastia ja muokatakseen musiikillista lausetta.
4. Embouchure :Tämä viittaa tapaan, jolla esiintyjä sijoittaa huulensa ja kasvolihaksensa äänen tuottamiseksi huilulla. Hienovaraiset embouchure-säädöt voivat muuttaa huilun sävyä ja sointia.
5. Hengitys :Tapa, jolla esiintyjä hengittää, voi myös vaikuttaa huilun soundiin. Syvä ja hallittu hengitys voi auttaa tuottamaan tasaisen ja kaikuvan äänen.
6. Ornamentointi :Tämä viittaa koristeellisten nuottien tai koristeiden lisäämiseen melodiaan. Ornamentit voivat lisätä huvia ja vaihtelua huilun soundiin.
7. Laajennetut tekniikat :Näitä ovat muun muassa epätavanomaiset tai kokeelliset soittotekniikat, jotka laajentavat huilun perinteisiä ominaisuuksia, kuten lepatuskieli, moniäänisyys ja glissandi.
Yhdistämällä näitä ilmeikkäitä tekniikoita huilun esiintyjä voi luoda laajan valikoiman musiikillisia tehosteita ja värejä, jotka rikastuttavat musiikkiesityksiään.