Rummun tuottaman äänen korkeus määräytyy rummun kuoren koon, jännityksen ja materiaalin mukaan. Suuremmat skinit tuottavat matalampia ääniä, kun taas pienemmät skinit tuottavat korkeampia ääniä. Tiukemmat skinit tuottavat korkeampia ääniä, kun taas löysemmät skinit tuottavat matalampia ääniä. Paksummat kuoret tuottavat pehmeämmän äänen, kun taas ohuemmat kuoret tuottavat kirkkaamman äänen.
Rummun muoto vaikuttaa myös sen tuottamaan ääneen. Pyöreät rummut tuottavat resonoivamman äänen, kun taas neliömäiset tai suorakaiteen muotoiset rummut tuottavat keskittyneemmän äänen. Rummut, joissa on syvempi runko, tuottavat pidemmän keston, kun taas rummut, joissa on matalampi runko, tuottavat lyhyemmän keston.
Rummun soittotapa vaikuttaa myös sen tuottamaan ääneen. Erilaiset soittotekniikat, kuten rummun lyöminen eri paikoissa, erilaisten tikkujen käyttö ja eri dynamiikkaa soittaminen, voivat tuottaa erilaisia ääniä.
Rumpuja käytetään usein musiikillisissa kokoonpanoissa rytmin ja lyömäsoittimien tarjoamiseen. Niitä voidaan käyttää myös soolosoittimina, ja rumpuilla on monia eri tyylilajeja, kuten jazz, rock, blues ja country.
Tässä on tarkempi selitys rummun toiminnan fysiikasta:
Kun rummun nahkaa lyödään, se pakotetaan siirtymään pois tasapainoasennostaan. Tämä aiheuttaa sen, että rumpukuoren toisella puolella oleva ilma puristuu kokoon, kun taas rumpukuoren toisella puolella oleva ilma harvenee. Paineilma kohdistaa voiman rummun ihoon, jolloin se siirtyy takaisin tasapainoasentoonsa. Kun rummun kuori liikkuu takaisin kohti tasapainoasemaansa, harventunut ilma laajenee ja kohdistaa voiman rummun ihoon, jolloin se siirtyy pois tasapainoasennostaan. Tämä prosessi toistaa itseään luoden rummun ihon tärinää.
Rummun kuoren värähtelytaajuuden määrää rumpukuoren jännitys ja rumpukuoren massa. Mitä korkeampi rummun kuoren jännitys on, sitä korkeampi värähtelytaajuus. Mitä suurempi rummun ihon massa on, sitä pienempi on värähtelytaajuus.
Rummun ihon värähtelyn synnyttämät ääniaallot kulkevat ilmassa nopeudella 343 metriä sekunnissa. Ääniaaltojen aallonpituus on kääntäen verrannollinen ääniaaltojen taajuuteen. Mitä korkeampi ääniaaltojen taajuus, sitä lyhyempi aallonpituus.
Ihmiskorva voi kuulla ääniaaltoja, joiden taajuudet ovat välillä 20-20 000 hertsiä. Rummun synnyttämien ääniaaltojen taajuudet ovat tyypillisesti 50-5000 hertsiä, joten ihmiskorva kuulee ne.