Taikahuilu oli Mozartin viimeinen ooppera ja yksi maailman suosituimmista ja useimmin esitetyistä oopperoista. Se esitettiin ensimmäisen kerran 30. syyskuuta 1791 Theater auf der Wiedenissä Wienissä. Ooppera kertoo tarinan prinssi Taminosta, jonka Yön kuningatar lähettää pelastamaan tyttärensä Paminan pahan velho Sarastrolta. Taminoa avustavat hänen etsinnässään lintupyöri Papageno ja taikahuilu.
Taikahuilu on monimutkainen ja monitasoinen ooppera, jossa yhdistyvät komedian, draaman ja fantasia elementit. Ooppera on täynnä symboliikkaa ja allegoriaa, ja sitä on vuosien varrella tulkittu monin eri tavoin. Jotkut kriitikot ovat nähneet oopperan kommentin Ranskan vallankumouksesta, kun taas toiset ovat nähneet sen vapaamuurarien allegoriana.
Taikahuilu on kaunis ja liikuttava ooppera, joka on täynnä ikimuistoista musiikkia. Oopperan tunnetuimpia aarioita ovat "Der Vogelfänger bin ich ja", "Das klinget so herrlich" ja "Ach, ich fühl's, es ist verschwunden".
Taikahuilu on jokaisen oopperan ystävän pakollinen näkeminen. Se on ajaton klassikko, josta tulee nauttimaan tuleville sukupolville.