1. Piano (fortepiano):
- Piano nousi nopeasti tunnetuksi klassismin aikakauden johtavana sooloinstrumenttina.
- Se tarjosi ilmaisupotentiaalia dynaamisella vaihtelulla ja hienovaraisella artikulaatiolla.
2. Viulu:
- Viulu oli näkyvä valinta sonaatteihin, sillä se pystyi tuottamaan laajan valikoiman melodioita, harmonioita ja virtuoositekniikoita.
- Se sekoittui hyvin klassisissa sonaateissa muihin soittimiin, kuten pianoon.
3. sello:
- Sello esiintyi usein sonaateissa soolosoittimena.
- Sen rikas, lämmin sävy täydensi pianoa ja loi pohjan harmoniselle rakenteelle.
4. Cembalo:
- Ennen pianon nousua cembaloa käytettiin laajasti klassisessa sonaatissa.
- Siinä oli selkeä nyppimismekanismi, ja se tunnettiin tarkkuudestaan ja terävästä nivelestään.
5. Huilu:
- Huilun herkkä ja ketterä luonne teki siitä suositun valinnan sonaatteihin.
- Se loisti nopeissa kohdissa, ja sen eteerinen sävy toi musiikkiin erilaisen sointilaadun.
6. Klarinetti:
- Klarinetin ilmaisupotentiaali ja laaja valikoima tekivät siitä kysytyn sonaattisoittimen.
- Sen täyteläinen ja pehmeä sävy tarjosi sekä lyyrisiä että virtuoosillisia mahdollisuuksia.
7. Oboe:
- Oboen erottuva sointi ja läpitunkeva soundi toivat sonaattiin kontrastiväriä.
- Sen ilmaisukyky mahdollisti herkkien melodioiden ja virtuoottisten kohtien esittämisen.
Nämä soittimet edustivat klassisten sonaattien instrumentoinnin ydintä, ja piano syrjäytti asteittain cembalon ensisijaisena kosketinsoittimena. Soitinvalinnat vaihtelivat myös musiikin tyylin, säveltäjän mieltymysten ja instrumentalistien saatavuuden mukaan kyseisenä aikana.