1. Värinä :Kun kitaristi naputtaa kitaran kielen, se alkaa värisemään edestakaisin nopeasti. Nämä värähtelyt luovat ääniaaltoja ilmaan, mutta ne ovat liian heikkoja kuullakseen itsestään.
2. Magneettinen noukin :Sähkökitaroissa on yksi tai useampi magneettinen mikrofoni, joka on sijoitettu kielten lähelle. Kun kielet värähtelevät, ne kulkevat mikrofonien magneettikentän läpi. Tämä liike luo pienen sähkövirran antureita.
3. Sähköpiiri :Mikkien sähkövirta kulkee kitaran sisällä olevan piirin läpi. Se kulkee eri komponenttien, kuten potentiometrien (äänenvoimakkuuden ja sävyn säätimet) ja valintakytkimen läpi, jonka avulla kitaristi voi valita, mitkä mikrofonit ovat aktiivisia.
4. Vahvistus :Piiristä tuleva sähköinen signaali lähetetään vahvistimeen, joka on elektroninen laite, joka lisää signaalin voimakkuutta. Vahvistin tehostaa signaalin tasolle, joka kuuluu kaiuttimien kautta.
5. Kaiuttimet :Vahvistettu sähköinen signaali lähetetään yhteen tai useampaan kaiuttimeen, jotka muuttavat sähköenergian takaisin ääniaalloiksi. Nämä ääniaallot ovat sitä, mitä kuulemme sähkökitaran vahvistettuna äänenä.
6. Palaute :Joissakin tapauksissa kaiuttimista tuleva vahvistettu ääni voi syöttää takaisin kitaran mikrofoneihin, jolloin syntyy silmukkavaikutelma, joka tunnetaan nimellä feedback. Tätä voidaan tarkoituksella käyttää erilaisiin musiikkitehosteisiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sähkökitarat luottavat kielten värähtelyjen muuntamiseen sähköisiksi signaaleiksi magneettisten mikrofonien kautta, jotka sitten vahvistetaan ja toistetaan kaiuttimien kautta halutun äänen tuottamiseksi.