Varhaisimmat tunnetut viulut ovat peräisin 1500-luvulta, ja eräät kuuluisimmista varhaisista viuluista ovat italialaisten lutterien, kuten Andrea Amatin ja Gasparo da Salòn, valmistamia. Nämä varhaiset viulut olivat tyypillisesti kooltaan pienempiä ja niillä oli korkeampi äänenkorkeus verrattuna nykyviuluihin.
Ajan myötä viululle tehtiin erilaisia muutoksia ja parannuksia sen suunnittelussa ja rakenteessa. 1500- ja 1600-luvuilla lutterit, kuten Antonio Stradivari ja Giuseppe Guarneri del Gesù, antoivat merkittävän panoksen viulun kehittämiseen ja tarkensivat sen muotoa, mittasuhteita ja materiaaleja saadakseen rikkaamman ja kaikuvamman äänen.
Viulun kehitys jatkui 1700- ja 1800-luvuilla, ja lutterit kokeilivat erilaisia materiaaleja, muotoja ja rakennustekniikoita parantaakseen soittimen tonaalisia ominaisuuksia ja soitettavuutta. Nykyään viulu on edelleen laajalti tunnustettu ja arvostettu soitin, jolla on keskeinen paikka klassisessa musiikissa ja orkestereissa ympäri maailmaa.