Käärme on muinainen messinkisoitin, joka oli suosittu varhaisen barokin aikakaudella. Se on venttiilitön, kierretty messinkiinstrumentti, jolla on erottuva S-muotoinen muoto. Käärme tunnetaan pehmeästä ja kummittelevasta äänestä, ja sitä käytettiin usein pyhässä musiikissa.
2. Ophicleide
Opicleide on 1800-luvun alussa kehitetty avaimilla varustettu vaskisoitin. Se on samanlainen kuin tuuba kantaman ja äänen suhteen, mutta siinä on monimutkaisempi näppäin- ja venttiilijärjestelmä. Ophicleide oli suosittu sotilasyhtyeissä ja orkestereissa, mutta se putosi suosiosta 1800-luvun lopulla.
3. Wagner-tuuba
Wagner-tuuba on vaskipuhallinsoitin, jonka Richard Wagner on suunnitellut käytettäväksi oopperoissaan. Se on hybridisoitin, jossa yhdistyvät tuuban ja käyrätorven piirteet. Wagnerin tuubassa on rikas ja voimakas soundi, ja sitä käytetään monissa Wagnerin oopperoissa, mukaan lukien "Nibelungin sormus".
4. Susafoni
Sousafoni on vaskipuhallinsoitin, joka kehitettiin 1800-luvun lopulla. Se on suuri, kellojen edessä oleva tuuba, jota soittavat marssi- ja puhallinorkesterit. Sousafoni tunnetaan voimakkaasta ja erottuvasta soundistaan, ja se on amerikkalaisen marssibändimusiikin peruskappale.
5. Cimbasso
Cimbasso on vaskipuhallinsoitin, joka kehitettiin 1800-luvun alussa. Se on suuri, venttiilitön bassosoitin, joka on samanlainen kuin tuuba. Cimbassoa käytettiin joissakin italialaisissa oopperaorkestereissa, mutta nykyään sitä käytetään harvoin.