1. Sähkökitara:
- Sähkökitara, erityisesti kiinteärunkoinen sähkökitara, nousi suosioon tänä aikana. Se tarjosi kovemman ja kestävämmän äänen, jolloin bluesmuusikot voivat soittaa suuremmalla intensiteetillä ja äänenvoimakkuudella.
2. Slide Guitar:
- Perinteistä slidekitaratekniikkaa käytettiin edelleen laajasti myöhäisessä bluesissa. Muusikot, kuten Elmore James, Sonny Boy Williamson II ja Muddy Waters, käyttivät slide-kitaraa luodessaan tunnusomaisen soundinsa.
3. Huuliharppu:
- Harppuharppu pysyi tärkeänä instrumenttina myöhäisbluesissa. Sillä oli usein pää- tai säestysrooli, joka lisäsi musiikkiin ilmeikkäitä melodioita ja sooloja.
4. Rumpusetti:
- Myöhäiseen bluesiin yhdistettiin täysi rumpusetti, joka koostui bassorummuista, virvelirumpuista, symbaaleista ja hi-hateista. Fred Belowin ja Willie Dixonin kaltaisilla rumpalilla oli tärkeä rooli bluesmusiikin rytmisen perustan muovaamisessa.
5. Piano:
- Piano yleistyi myöhäisbluesissa, etenkin kaupunkikeskuksissa. Se tarjosi rikkaan harmonisen perustan ja sitä voitiin käyttää sekä säestykseen että sooloimprovisaatioon.
6. Bassokitara:
- Sähköbassokitara korvasi vähitellen akustisen basson bluesbändeissä. Siinä oli näkyvämpi ja vahvistettu matalan tason soundi, joka lisäsi musiikkiin syvyyttä ja rytmiä.
7. Urut:
- Hammond-urut saavuttivat suosiota myöhäisbluesissa erityisesti kaupunkikeskuksissa. Sen erottuva soundi lisäsi tekstuurielementin ja sitä voitiin käyttää sekä säestykseen että sooloihin.
8. Saksofoni:
- Saksofoni oli toinen instrumentti, joka alkoi esiintyä useammin myöhään bluesissa. Se lisäsi musiikkiin sielukasta, jatsasta makua, jota usein käytettiin improvisoiduissa sooloissa.
9. Trumpetti:
- Trumpettia käytettiin silloin tällöin myöhäisbluesissa, mikä lisäsi musiikkiin vaskimaista, energistä elementtiä.
10. Erilaiset lyömäsoittimet:
- Muita lyömäsoittimia, kuten marakassia, klaveja, tamburiineja ja lehmänkelloja, käytettiin joskus parantamaan myöhäisen bluesmusiikin rytmiä.
Myöhäisbluesissa sähkökitara, vahvistetut instrumentit sekä rumpujen ja muiden soittimien lisääntynyt käyttö mahdollistivat muusikot tutkimaan uusia ääniä, kokeilemaan erilaisia musiikillisia rakenteita ja luomaan voimakkaamman ja dynaamisemman soundin, joka oli ominaista tälle bluesmusiikin aikakaudelle.