Lasiharpun keksi 1700-luvulla Benjamin Franklin, joka sai inspiraationsa märkien sormien äänistä viinilasien reunoilla. Franklinin instrumentti, jota hän kutsui "armonikaksi", koostui sarjasta 37 lasikulhoa, jotka oli viritetty eri korkeuksille ja asennettu pyörivään karaan. Soittaja istuutui instrumentin ääressä ja pyöritti karaa samalla kun juoksi märillä sormillaan kulhojen reunoilla tuottaen lumoavaa ja toisaalta maailmaa.
Lasiharppu saavutti nopeasti suosion Euroopassa ja siitä tuli monien merkittävien muusikoiden, kuten Mozartin, Beethovenin ja Schubertin, suosikkisoitin. Instrumentti kohtasi kuitenkin myös jonkin verran kiistaa ja kritiikkiä sen väitettyjen kielteisten vaikutusten vuoksi esiintyjien terveyteen, koska heidän kerrottiin kärsivän ahdistuksesta, masennuksesta ja muista sairauksista. Tämän seurauksena lasiharppu putosi suosiosta 1800-luvulla ja muuttui suhteellisen epäselväksi.
Viime vuosina kiinnostus lasiharppua ja sen ainutlaatuista soundia kohtaan on herännyt uudelleen. Nykyaikaiset säveltäjät ja muusikot ovat sisällyttäneet soittimen teoksiinsa, ja lasiharpusta on kehitetty useita moderneja versioita, mukaan lukien "Crystal Singing Bowls" ja "Verrillon". Nämä modernit lasiharput on valmistettu korkealaatuisesta kristalli- tai lyijylasista, ja ne tuottavat täyteläisen ja kaikuvan äänen, jota arvostetaan suuresti meditaatiossa, ääniterapiassa ja henkisissä harjoituksissa.
Lasiharpun soittaminen vaatii herkkää kosketusta ja tietyn tason taitoa. Pelaajan tulee hieroa lasikulhojen reunoja märillä sormilla käyttämällä vaihtelevaa painetta ja nopeutta tuottaakseen erilaisia sävelkorkeuksia ja sävyjä. Kulhoja voi myös lyödä varovasti lyövän vaikutelman luomiseksi. Lasiharpun tuottama musiikki on usein improvisoivaa, jolloin pelaaja voi tutkia soittimen luontaista ilmaisukykyä ja luoda laajan valikoiman äänimaisemia.
Lasiharpun ääni on todella ainutlaatuinen ja kiehtova. Sille on ominaista sen eteeriset, kellomaiset sävyt ja kyky ylläpitää nuotteja pitkään. Lasiharpun sointia on kuvattu taivaalliseksi, enkelimäiseksi ja toisaalta maailmalliseksi, mikä tekee siitä täydellisen instrumentin rauhallisuuden, seesteisyyden ja mystiikan ilmapiirin luomiseen.