Klassisella aikakaudella (1750-1830) sonaattia ei ollut tarkoitettu yksinomaan ammattimuusikoille. Vaikka sonaatteja esittivät varmasti ammattimuusikot konserttiympäristöissä, ne olivat suosittuja myös amatöörimuusikoiden ja musiikin harrastajien keskuudessa. Sonaatin suosio musiikillisena muotona ulottui ammattimaailman ulkopuolelle sen saavutettavuuden ja soveltuvuuden ansiosta erilaisiin esityksiin, kuten kotimaiseen musiikintekoon, salonkitapaamisiin ja yksityisiin konsertteihin.