1. Viulu:Viulu oli yksi barokin aikakauden näkyvimmistä soolosoittimista. Sen kyky tuottaa monenlaisia sävyjä herkistä ja ilmeikkäistä voimakkaisiin ja virtuoosiin teki siitä suosikin säveltäjien ja muusikoiden keskuudessa. Viulistit, kuten Arcangelo Corelli, Antonio Vivaldi ja Johann Sebastian Bach, kirjoittivat lukuisia konserttoja ja sonaatteja, jotka esittelivät viulun teknisiä ja musiikillisia ominaisuuksia.
2. Cembalo:Cembalo oli kosketinsoitin, jota käytettiin laajalti soolosoittimena barokin aikana. Sen kirkas ja erottuva soundi, joka saavutettiin kynimällä jousia sulkakynäillä tai nahkaplektroilla, teki siitä sopivan monimutkaisten melodioiden ja monimutkaisten harmonioiden soittamiseen. Säveltäjät, kuten François Couperin, Jean-Philippe Rameau ja Domenico Scarlatti, sävelsivät cembalosoolokappaleita, jotka korostivat soittimen ilmaisukykyä.
3. Luuttu:Luuttu, kynitty kielisoitin, näytteli merkittävää roolia barokkimusiikissa. Sen lämmin ja pehmeä soundi sekä kyky tuottaa sointuja ja melodioita tekivät siitä monipuolisen sooloinstrumentin. Lutenistit, kuten John Dowland, Robert de Visée ja Silvius Leopold Weiss, sävelsivät sarjat, preludit ja muut sooloteokset, joissa tutkittiin luutun musiikillisia mahdollisuuksia.
4. Huilu:Barokkihuilu, joka tunnetaan myös poikittaisena huiluna, nousi esiin tänä aikana soolosoittimena. Sen suloinen ja lyyrinen sävy yhdistettynä ketteryyteen ja kykyyn tuottaa monimutkaisia kohtia teki siitä suositun valinnan säveltäjille ja esiintyjille. Huilut, kuten Johann Joachim Quantz, Pierre-Gabriel Buffardin ja Michel Blavet, sävelsivät soolohuilukonserttoja ja sonaatteja, jotka esittelivät soittimen monipuolisuutta.
5. Oboe:Oboe, kaksoiskiekkoinen puupuhallinsoitin, nousi merkittäväksi soolosoittimeksi barokkimusiikkiin. Sen erottuva, hieman nasaalinen soundi ja ilmeikkäät ominaisuudet tekivät siitä sopivan sekä lyyrisiin että virtuoottisiin kohtiin. Oboistit, kuten Alessandro Marcello, Giuseppe Sammartini ja Georg Philipp Telemann sävelsivät konserttoja ja sonaatteja, jotka korostivat oboen ainutlaatuisia ominaisuuksia.
Näillä soolosoittimilla oli keskeinen rooli barokkiajan musiikkimaiseman muovaamisessa, edistettiin instrumentaalimusiikin kehitystä ja esiteltiin aikakauden muusikoiden virtuositeettia ja taiteellisuutta.