1. Kielet ja viritystapit: Banjossa on viisi kieltä, joista jokainen on kiinnitetty soittimen päässä olevaan viritystappiin. Nämä kielet on yleensä viritetty sävelten G, D, G, B ja D mukaan, mutta erilaiset viritykset ovat mahdollisia.
2. Silta: Kielet kulkevat sillan yli, joka on kohotettu osa banjon kehosta. Kielet värähtelevät siltaa vasten kynittäessä ja tuottavat ääntä.
3. Resonaattori: Sillan alla on banjon resonaattori. Se voidaan valmistaa erilaisista materiaaleista, kuten metallista, puusta tai jopa eläimen nahasta. Ensisijainen tarkoitus on vahvistaa kielten ja sillan tuottamaa ääntä.
4. Virnitysvanne: Kiristysvanne, joka tunnetaan myös nimellä vanne, pitää banjon pään paikallaan. Yleensä eläimennahasta tai synteettisistä materiaaleista valmistettu pää on venytetty kireäksi ja edistää banjon ääntä.
5. Äänisoitto: Banjon sisällä, pään alla, on äänirengas. Se on metallirengas, joka parantaa entisestään banjon äänenlaatua ja antaa sille erottuvan sävyn.
6. Kaula ja nauhat: Banjon kaula on samanlainen kuin kitaran kaula. Siinä on metalliset nauhat, jotka jakavat kaulan puolisävyihin. Painamalla naruja naulaa vasten pelaajat voivat muuttaa nuottien sävelkorkeutta.
7. Kattilan kokoonpano: Banjon pottikokoonpano viittaa pään, kiristysvanteen, resonaattorin ja äänirenkaan yhdistelmään. Se on asennettu banjon runkoon ja on tärkeä yleisen äänentuotannon ja projisoinnin kannalta.
8. Koordinaattorisauvat: Joissakin banjomalleissa on koordinaattoritangot, jotka kulkevat takakappaleesta kaulaan. Ne auttavat ylläpitämään kielten jännitystä ja intonaatiota, etenkin laajan soiton aikana.
9. Takakappale: Kielet kulkevat päätuen viritystapeista sillan yli, resonaattorin yli ja takakappaleeseen. Se pitää kielet paikoillaan banjon päässä.
10. 5. merkkijono: Viides merkkijono on banjon tärkein erottava ominaisuus. Se on usein viritetty korkeammalle kuin muut neljä kieltä, ja sitä soitetaan monilla banjo-spesifisillä tekniikoilla, kuten rullalla, kaksoispysäytyksellä ja vasaralla.
11. Pelitekniikka: Banjo-soittimet käyttävät erilaisia perinteisiä tekniikoita luodakseen ainutlaatuisen soundinsa. Näitä ovat fingerpicking, clawhammer ja bluegrass fingerstyle.
Ymmärtämällä, kuinka banjon eri komponentit toimivat yhdessä äänen tuottamiseksi, muusikot voivat kehittää ja jalostaa soittotekniikoitaan tutkimalla soittimen valtavia musiikillisia mahdollisuuksia.