- Trumpetit: Trumpetit olivat suhteellisen harvinaisia klassisessa orkesterissa ennen 1700-lukua. Niitä käytettiin pääasiassa seremoniallisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin. Niiden käyttö klassisessa orkesterissa lisääntyi vähitellen, varsinkin jakson loppupuolella.
- Luonnolliset sarvet: Klassisessa orkesterissa käytettiin yleisesti luonnollisia torvia, jotka tunnetaan myös venttiilittöminä torvina. He pystyivät tuottamaan rajallisen määrän säveliä harmonisen sarjan perusteella, mikä rajoitti heidän melodisia mahdollisuuksiaan. Torvensoittajat luottivat käsien pysäytystekniikoihin ja roistoihin (lisäputket) vaihtaessaan sävelkorkeutta.
- Pasuunat: Klassisessa orkesterissa pasuunaa käytettiin harvoin. Niiden yhdistäminen yleistyi romantiikan aikana 1800-luvulla.
- Avain- tai venttiilisoittimet: Avain- tai venttiileillä varustetut messinkiinstrumentit olivat vielä kehityksensä alkuvaiheessa klassisen kauden aikana, ja ne otettiin laajalti käyttöön vasta myöhemmin. Ne mahdollistivat suuremman joustavuuden ja kromaattiset mahdollisuudet muuttaen vaskipuhaltimien ominaisuuksia orkesterissa.
Aluksi vaskipuhaltimilla oli ensisijaisesti tukirooleja, jotka vahvistivat harmonisia jousia. Kun säveltäjät alkoivat tutkia vaskipuhaltimien ainutlaatuisia sointia, niiden käyttö laajeni, mikä johti näkyvämpiin ja solistisempiin rooleihin orkesterissa.