Kitara on viritetty kvarteiksi, ja iso terssi on kolmannen ja neljännen kielen välissä. Tämä mahdollistaa laajan valikoiman sointuääniä, koska samaa sointua voidaan soittaa eri asennoissa kaulassa. Esimerkiksi G-duuri sointu voidaan soittaa kuudennen kielen kolmannella nauhalla, viidennen kielen toisella nauhalla, neljännellä kielellä kolmas nauhalla ja kolmannen kielen ensimmäisellä nauhalla.
Piano puolestaan on viritetty oktaaveihin ja täydellisiin kvinteihin. Tämä mahdollistaa rikkaan ja monimutkaisen äänen, mutta se rajoittaa mahdollisten sointuäänien määrää. Esimerkiksi G-duuri sointua voidaan soittaa vain yhdessä asennossa pianolla.
Mitä tulee sointujen määrään, kitaralla on pieni etu pianoon verrattuna. Molemmat instrumentit pystyvät kuitenkin soittamaan monenlaisia sointuja, ja soittimen valinta riippuu viime kädessä muusikon mieltymyksistä.