Basso continuo koostui yleensä kahdesta osasta, bassoosuudesta, jota soitettiin kosketinsoittimella, tyypillisesti cembalolla, ja kuviollisesta bassolinjasta, joka on usein kirjoitettu erilliselle nuotille ja osoittaa, mitä sointuja tulisi soittaa. Sointujen laatu (duuri, molli, heikentynyt, lisätty) ja mahdolliset satunnaiset ilmaistiin tyypillisesti basson sävelten ylä- tai alapuolelle sijoitetuilla numeroilla ja symboleilla.
Basso continuolla oli useita tehtäviä barokkimusiikissa. Se tarjosi harmonista tukea melodialle, hahmotteli sointujen vaihdot ja auttoi vahvistamaan tempoa. Continuo-soittimen tehtävänä oli myös seurata säveltäjän harmonisia tavoitteita ja vastata musiikin tämänhetkisiin muutoksiin.
Basso continuoa käytettiin monissa eri barokkimusiikissa, mukaan lukien oopperat, kantaatit, sonaatit, konsertot ja kamarimusiikki. Johann Sebastian Bach, George Frideric Händel, Antonio Vivaldi ja Arcangelo Corelli ovat kirjoittaneet basso continuolle kuuluisia säveltäjiä.