Varhaisimmat tunnetut rumpujen alkeet nimeävät käytännöt juontavat juurensa 1830-luvulle, jolloin sotilaallisiin rumpujen käsikirjoihin alettiin sisällyttää luetteloita tavallisista alkeista. Nämä käsikirjat tyypillisesti antoivat jokaiselle alkeelle yksinkertaiset, kuvaavat nimet, kuten "Single Stroke Roll", "Double Stroke Roll" ja "Flam".
Ajan myötä alkeiden määrä kasvoi ja nimeämiskäytännöt standardisoituivat. National Association of Rudimental Drummers (NARD) perustettiin vuonna 1933, ja yksi sen tärkeimmistä tavoitteista oli laatia standardoitu luettelo rumpujen alkeista. NARDin lista, joka sisälsi 26 alkeellista, on rumpalien ja opettajien laajalti käytössä ympäri maailmaa, ja se on edelleen nykyaikaisen alkeellisen rummunsoiton perusta.
Tässä on joitain esimerkkejä siitä, kuinka rumpuelementit nimettiin:
* Single Stroke Roll: Tämä alkuruumentti on saanut nimensä sen yksinkertaisesta mallista, jossa käsien välillä vuorottelevat yksittäiset vedot.
* Kaksoisviivarulla: Tämä alkuruumentti on saanut nimensä käsien vuorottelevista kaksoisiskuista.
* Flam: Tämä rudimentti on nimetty erottuvasta "flam"-soundistaan, joka syntyy soittamalla grace-soveltu ennen päälyöntiä.
* Ruff: Tämä rudimentti on nimetty nopeista ja jatkuvista vetosarjoistaan.
* Vedä: Tämä alkuruumentti on nimetty vetävästä liikkeestään, joka syntyy vuorottelemalla käsien lyöntejä samalla kun painotetaan kunkin ryhmän ensimmäistä lyöntiä.
Rumpun alkuaineiden nimet ovat tärkeitä, koska ne tarjoavat rumpaleille yhteisen kielen kommunikoida ja jakaa rumpaliideoita. Ne myös auttavat rumpaajia muistamaan ja tunnistamaan erilaisia alkeita ja ymmärtämään perustekniikoitaan.