Whitman kirjoittaa teoksessa "Song of Myself":"Juhlistan itseäni ja laulan itseäni, / ja oletan, että oletat, / Sillä jokainen atomi, joka kuuluu minulle hyvänä, kuuluu sinulle..." Tämä viittaa siihen, että Whitman uskoo, että kuolema ei ole ihmisen olemassaolon loppu, vaan sen jatkoa eri muodossa. Hän kirjoittaa myös:"En kysy haavoittuneelta, miltä hänestä tuntuu, sillä hän tietää; / olen tyytyväinen / näen kuoleman toiselta puolelta." Tämä viittaa siihen, että Whitman uskoo, että kuolema ei ole tuskallinen tai epämiellyttävä kokemus, vaan pikemminkin rauhanomainen ja vapauttava kokemus.
Sitä vastoin Dickinson kirjoittaa kirjoituksessaan "Koska en voinut pysähtyä kuolemaan", "Ja ohitimme koulun, jossa lapset ponnistelivat, / Välitunnilla - kehässä - / Kulkimme laidunviljan peltojen - / ohitimme laskevan auringon —/Tai pikemminkin — hän ohitti meidät..." Tämä viittaa siihen, että Dickinson uskoo, että kuolema tulee yhtäkkiä ja odottamatta ja että sitä on vältettävä, jos mahdollista. Hän kirjoittaa myös:"Pysähdyimme talon edessä, joka vaikutti/maan turvotusta -/katto oli tuskin näkyvissä -/reunalista - maassa." Tämä viittaa siihen, että Dickinson uskoo kuoleman olevan pimeyden ja vankeuden paikka.
Kaiken kaikkiaan asenne kuolemaan "Song of Myself" -kappaleessa on juhlava ja elämää vahvistava, kun taas "Koska en voinut pysähtyä kuolemaan" se on pelokas ja pessimistinen.