Varjojen ja epätoivon maailmassa,
Valtakunta, jossa pimeys täyttää ilman,
Huomasin itseni pelon valtaamana,
Oman mieleni vanki, niin kamala.
(Esikuoro)
Kaipasin pakopaikkaa,
Tapa murtaa tämä kauhea loitsu,
Mutta ympärilläni ei ollut muotoa,
Ei toivon pilkkua, ei valoa tukahdutettavana.
(Kuoro)
Unen seinästä löysin itseni,
Tämän loputtoman yön loukussa,
Sieluni on tuskassa, etsii apua,
Mutta ulkopuolinen maailma on peitetty silmistäni.
(Jae 2)
huusin pelastusta,
Mutta ääneni kaikui turhaan,
Varjot tanssivat iloiten,
Ja pelko vei suonini.
(Esikuoro)
Epätoivon syvyydessä vajosin hitaasti,
Kaatumassa kuiluun,
Jokaisen hetken myötä henkeni kutistui,
Kun pimeys peitti jokaisen suudelmani.
(Kuoro)
Unen seinästä löysin itseni,
Tämän loputtoman yön loukussa,
Sieluni on tuskassa, etsii apua,
Mutta ulkopuolinen maailma on peitetty silmistäni.
(Silta)
Mutta sitten ilmestyi toivon pilkahdus,
Lempeä läsnäolo, pehmeä refreeni,
Pimeyden läpi opastava valo rakasti,
Ja varjot alkoivat hiipua hitaasti.
(Jae 3)
Kurotin käteni, tarttuani valoon,
Ja unen seinä alkoi murtua,
Kun maailma ympärilläni tuli näkyviin,
Minut vapautettiin kidutetusta tuskastani.
(Kuoro)
Unen seinästä löysin itseni,
Tämän loputtoman yön loukussa,
Mutta nyt, olen vapaa, pimeys on poissa,
Ja elämän kauneus täyttää näköni.
(ulko)
Nousin esiin epätoivon syvyyksistä,
Maailmaan uudestisyntynyt ja kirkas,
Ja kun syleilin raikasta aamuilmaa,
Tajusin, että olin voittanut taistelun.