Kautta kappaleen Tankian maalaa elävän kuvan emotionaalisesta eristäytymisestä, jossa yksilöt ovat juuttuneet erillisiin todellisuuksiinsa, eivätkä pysty aidosti tavoittamaan tai ymmärtämään toisiaan. Hän käyttää kuvia fyysisistä tiloista, kuten tyhjistä kodeista ja karuista maisemista, heijastamaan sisällä koettua tyhjyyttä.
Lisäksi hän pohtii teknologian ja pinnallisten yhteyksien vaikutusta korostaen, kuinka jatkuvan viestinnän aikakaudella elämisestä huolimatta ihmisten vuorovaikutuksessa on onttoa.
Viime kädessä "Tyhjät seinät" on kutsu syvemmille, aidoille yhteyksille, ilmaus halusta irtautua tunteiden muureista, jotka erottavat ihmiset ja ottavat vastaan tyydyttävämmän ihmiskokemuksen. Se toimii voimakkaana muistutuksena merkityksellisten ihmissuhteiden edistämisen ja elämämme emotionaalisen puolen vaalimisen merkityksestä.