Värien maailmassa niin eloisa ja kirkas,
Siellä on erityinen sävy, joka antaa lämpimän valon,
Se on hymysi, kultaseni, säteilevä auringonsäde,
Ajaen pois varjot, valaisemaan unelmiani.
(Esikuoro)
Mutta kun olet poissa, sydämeni tuntee tyhjyyden,
Kuin kukka, joka kaipaa auringonpaistettaan,
Värit ympärilläni alkavat haalistua,
Ja kaipaan läsnäoloasi valaisemaan päivääni.
(Kuoro)
Mikään auringonpaiste ei voi paistaa niin kirkkaasti kuin sinä,
Poissaolosi heittää synkän sinisen käärinliin,
Ilman nauruasi maailma näyttää itkevän,
Kaipaan sinua, rakkaani, niin syvästä tuskasta.
(Jae 2)
Linnut näyttävät laulavan melankolista säveltä,
Tuuli kantaa iloisen keskipäivän kuiskauksia,
Jokainen jakamamme hetki, kuin tähdet taivaalla,
Nyt tuntuu kaukaiselta ja vaikealta perustella.
(Esikuoro)
Kaipaan päivää, jolloin tapaamme,
Kaksi sydäntä, jotka sykkivät täydellisessä tahdissa, iloitse,
Siihen asti pidän tiukasti kiinni muistoistasi,
Ja rukoile, että aurinko paistaisi jälleen, niin kirkkaana.
(Kuoro)
Mikään auringonpaiste ei voi paistaa niin kirkkaasti kuin sinä,
Poissaolosi heittää synkän sinisen käärinliin,
Ilman nauruasi maailma näyttää itkevän,
Kaipaan sinua, rakkaani, niin syvästä tuskasta.
(Silta)
Tiedän, että etäisyys voi pitää meidät erillään,
Mutta rakkautemme sitoo meidät aina sydämestä,
Joten lasken päiviä ennen kuin tapaamme,
Ja vaalia toivoa, joka tuo minulle suloisen.
(Kuoro)
Mikään auringonpaiste ei voi paistaa niin kirkkaasti kuin sinä,
Poissaolosi heittää synkän sinisen käärinliin,
Ilman nauruasi maailma näyttää itkevän,
Kaipaan sinua, rakkaani, niin syvästä tuskasta.
(ulko)
Kunnes päivä, jolloin olemme jälleen yhdessä,
Pidän kiinni rakkaudesta, joka meillä on varastossa,
Ja odota kärsivällisesti auringon lämmintä syleilyä,
Valaisemaan elämäämme loputtomalla armolla.