Alfred, Lord Tennyson
Tämä runo on puron solooksun muodossa, kun se laskeutuu merelle. Puro alkaa leikkisä purona ja heijastaa lapsuuden huoletonta onnea. Runon edetessä sävy kuitenkin tummuu, mikä viittaa viattomuuden menettämiseen, kuoleman todellisuuteen ja ajatukseen kuolemanjälkeisestä elämästä.
Yhteenveto
Eloisa puro alkaa kuvailemalla itseään "supertelevaksi roistoksi" ja "nauravaksi pojaksi", joka kaatuu alas kallioisesta syntymäpaikastaan vuorella. Matkansa varrella se kilpailee, tanssii kivillä ja leikkii pinnaltaan heijastuvan auringon kanssa. Sitä ei rasita ongelmat ja se välittää vain jatkomatkastaan.
Puro panee merkille kohtaamansa kukat ja puut, mukaan lukien lehmänvaljaat ja narsissit. Se ilmaisee iloa nähdä ja kuulla luonnon näkymiä ja ääniä, havainnoida ilmassa laulavaa kiirua, vesiensä äänistä pelkäävää rottaa, rannoilla hyppäävää sammakkoa, perhosta ja lopuksi "villiä tuulta". ” pyyhkäisee kohtauksen poikki.
Tästä lähtien runo alkaa saada synkempää, heijastava tunnelmaa, kun puro ilmaisee tietoisuuttaan siitä, että se on menossa kohti loppuaan merellä. Se pohtii epävarmaa kohtaloaan ja edessä olevia tuntemattomia haasteita ja toteaa:"Jatkan ikuisesti – en tiedä minne:virtaan tuntemattomalle merelle." Sävelestä tulee surullinen ja pessimistinen, kun puro ilmaisee kateutta kukista, jotka kukkivat vielä monta vuodenaikaa, kun se liikkuu kohti kohtaloaan.
Puro kyseenalaistaa sitten tarkoituksensa ja pohtii elämän lyhyyttä. Se huomauttaa olemassaolon pysymättömyydestä ja huomauttaa, että kukkien tavoin sen aika maan päällä on rajallinen. Runo päättyy epävarmuuteen ja hyväksyntään, kun puro jatkaa virtaamista kohti tuntematonta määränpäätään ihmetellen mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Teemat
* Elämän ohimenevä luonne – Puro symboloi ihmisen elämää ja sen matkaa syntymästä kuolemaan. Runo pohtii ajan väistämätöntä kulumista, elämän lyhyyttä ja ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä.
* Lapsuus ja viattomuus – Puron alun iloinen, huoleton luonne edustaa lapsuuden viattomuutta ja onnellisuutta.
* Elämän ja kuoleman vastakohta – Runo muodostaa vastakohdan puron huolettoman, eloisan elämän ja kuoleman todellisuuden välillä, jota symboloi väistämätön virtaus merelle.
Alfred, Lord Tennysonin runo luo eloisia kuvia puron matkasta, herättäen nostalgiaa, itsetutkiskelua ja kuolevaisuuden pohdiskelua.