Maailmassa, jossa vedet nousevat,
Pinnan alla piilee salaisuuksia.
Melodia syvyyksistä sanoinkuvaamaton,
Niin puhdas sinfonia avautuu.
(Esikuoro)
Meren kutsun kuiskausten kautta,
Missä värit tanssivat kauniissa syksyssä,
Minut vedetään näkymättömään valtakuntaan,
Missä elämän todellinen olemus loistaa.
(Kuoro)
Vedenalainen, missä varjot jäljet,
Nestemäisen armon sinfonia,
Tässä harvinaisen ihmeiden syvyydessä,
Löydän vertaansa vailla olevan lohdutuksen.
(Jae 2)
Korallin eloisan sävyn keskellä,
Missä kalat harmoniassa tavoittelevat,
Jokainen hetki hengittää ajattoman säkeen,
Universumin kuoro.
(Esikuoro)
Kuun taivaallisen hehkun alla,
Siellä missä virrat pyörivät ja virtaavat kevyesti,
Henkeni kohoaa tuntemattomilla aalloilla,
Syvyyksissä, joissa rauha on syvästi kylvetty.
(Kuoro)
Vedenalainen, missä varjot jäljet,
Nestemäisen armon sinfonia,
Tässä harvinaisen ihmeiden syvyydessä,
Löydän vertaansa vailla olevan lohdutuksen.
(Silta)
Oi, anna minun viipyä tässä unessa,
Missä elämän todellinen kauneus herää eloon,
Vedenalaisen loisteen keskellä,
Löydän sieluni, kukoistaa ikuisesti.
(Jae 3)
Kun pimeys antaa periksi aamun valolle,
Pinta kutsuu, minun täytyy palata,
Mutta valtameren voiman kaikuja,
Resonoi sisällä, kuin uudelleensyntynyt laulu.
(Esikuoro)
Jokaisen uuden aamunkoiton myötä jatkan,
Melodia, joka kutoo sisällään,
Muistutus tuntemattomista syvyyksistä,
Missä lohtu ja ihme todella loistivat.
(Kuoro)
Vedenalainen, missä varjot jäljet,
Nestemäisen armon sinfonia,
Tässä harvinaisen ihmeiden syvyydessä,
Löysin vertaansa vailla olevan lohdutuksen.
(ulko)
Nyt olen maassa,
Mutta henkeni tulee aina ihailemaan,
Maailma veden alla,
Missä taika kutoo päälleen joka päivä.