(Jae 1)
Kosketa hänen pehmeitä huuliaan ja osaa
Jokainen vapisee, vapisee, vapisee, vapisee, vapisee, vapisee, vapisee, vapisee, vapisee
Jokainen vapiseva, vapiseva lehti hänen silmänsä,
Ruusut hengittävät ja punastuvat.
Hänen sielunsa minussa vanhenemassa valehtelee
Hän, hän häntä, häntä, häntä, häntä,
Hänen ruumiinsa hymyilee ja kuolee.
(Kuoro)
Kosketa hänen pehmeitä huuliaan ja osaa
Jokainen tärisevä lehti hänen silmänsä,
Ruusut hengittävät ja punastuvat.
Hänen sielunsa minussa vanhenemassa valehtelee,
Hänen ruumiinsa hymyilee ja kuolee.
(Jae 2)
Mutta, oi! minä kuolen. Mitä tämä kummallisuus tässä tarkoittaa?
Ääneni heikkenee ja tärisee puhuessani.
Turhaan, valitettavasti turhaan, hänen silmänsä suljen.
Hänen katseensa on etäinen, ja hänen pulssinsa lyö nopeammin.
Hänen kätensä ovat kylmät. Voi! Voi, tule takaisin, tule takaisin,
Ihanin messujeni, oi! Voi! Tule takaisin, tule takaisin,
Tule takaisin, tule takaisin, tule takaisin.
Voi! Tule takaisin, oi, tule takaisin
Ja anna minulle elämä.
(Kuoro)
Kosketa hänen pehmeitä huuliaan ja osaa
Jokainen tärisevä lehti hänen silmänsä,
Ruusut hengittävät ja punastuvat.
Hänen sielunsa minussa vanhenemassa valehtelee,
Hänen ruumiinsa hymyilee ja kuolee.