Laulussa puhuja personoi talven persoonallisena hahmona, jota kuvataan "sinä talvituulena" ja "sinä raakatuulina, joka koskaan puhalsi". Puhuja käyttää elävää kieltä kuvaamaan talven ankaria vaikutuksia, kuten tuulta, joka "puree" ja "puhaltaa" ja "pakasteista" ilmaa, joka "nipistää" puhujan "sormenpäitä". Puhuja kuvaa myös talven kielteisiä vaikutuksia luontoon, kuten kuinka puut ovat "paljaita" ja "kukat ovat poissa".
Laulun puhujan sävy on surua ja katumusta, ja laulun yleissanoma on, että talvi on vaikeuksien ja kärsimyksen aikaa. Vaikka laulussa ei ole nimenomaista mainintaa metsästä, se antaa ymmärtää, että puhuja on metsässä, koska he mainitsevat puita. Puhuja ei ilmaise iloa tai hyväksyntää talven haasteisiin, vaan kaipaa kevään paluuta, jolloin sää on miellyttävämpi ja luonto kauniimpi.
Siksi kappale "Blow, Thou Winter Wind" ei oikeuta iloista hyväksyntää metsässä. Sen sijaan se valittaa talven ankaruutta ja ilmaisee kaipuuta kevään paluuta.