Ensimmäinen säe ilmaisee loukkuun jäämisen ja yksinäisyyden tunteita, mutta samalla myös kodin tuttuus lohduttaa. Kappale koskettaa myös kyllästymistä elämän samanlaisuudesta ja samalla tietää, että elämä muuttuu, kun heidän lapsensa kasvavat.
Jae 2 jatkaa sitten pohdintaa muistoja ja onnellisia aikoja.
Kerto kertoo siitä, että tunnet olosi jumissa, mutta silti turvassa tässä elämäntäyteisessä kodissa. Huolimatta siitä, kuinka vaikealta elämän tuntui päätyä tähän suuntaan matkan varrella, "Sinä ja minä löysimme itsemme sohvalta jossain rantakaupungissa... ja tässä me edelleen makasimme vierekkäin."