Kappaleen alkaessa päähenkilö pohtii inhimillisen kontaktin puuttumista, tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi kylmässä ja anteeksiantamattomassa maailmassa. He kaipaavat yhteyttä ja lämpöä, mutta he kamppailevat päästäkseen irti itse asettamistaan tunnerajoista. Rivi "Minulla on niin kylmä täällä, ilman sinua" välittää epätoivon ja kaipauksen menetetyn suhteen tai yhteyden jälkeen.
Läpi kappaleen talveen ja kylmyyteen liittyvät metaforat korostavat päähenkilön tunnetilaa. He tuntevat olevansa jäätyneet paikoilleen, eivätkä pysty liikkumaan eteenpäin tai löytämään mukavuutta. Sanoitukset maalaavat elävän kuvan sisäisestä piinasta ja autioitumisesta.
Kuoro korostaa tunteiden tukahduttavaa painoa ja epätoivoista vapautumisen halua. Rivien toisto "hukun, vajoan, putoan" vangitsee sisäelinten tunteen tunteiden valtaamana ja kuluttamana.
Laulu jättää kuuntelijalle viime kädessä itsetutkiskelun tunteen, joka pohtii henkilökohtaisia kamppailuja ja ihmisten tunteiden monimutkaisuutta. "So Cold" puhuttelee niitä hetkiä, jolloin ihminen tuntee olonsa emotionaalisesti puututuksi ja irtaantuneeksi ympäröivästä maailmasta.