Olemme kokoontuneet tänne muistelemaan
Viimeinen anzakeista,
Joka taisteli sodassa kauan sitten,
Eikä koskaan unohtunut päivää.
He olivat rohkeita nuoria miehiä,
Kuka lähti taistelemaan,
Vapautemme ja maamme puolesta,
Ja he eivät koskaan menettäneet valoa.
(Kuoro)
He ovat viimeisiä anzakeja,
Ne katoavat,
Mutta heidän henkensä elää,
Sydämissämme tänään.
He ovat viimeisiä anzakeja,
Emme koskaan unohda,
Ne uhraukset, joita he tekivät,
Omalle rakkaalle maallemme.
(Jae 2)
Tulimme tänne osoittamaan kunnioitusta,
Viimeiseen Anzaciin asti,
Joka taisteli vapautemme puolesta,
Ja antoivat aina selkänsä.
He ovat viimeisiä sankareita,
Joka näytti meille koko matkan,
Puolustaaksemme sitä, mihin uskomme,
Ja älä koskaan pelkää.
(Kuoro)
He ovat viimeisiä anzakeja,
Ne katoavat,
Mutta heidän henkensä elää,
Sydämissämme tänään.
He ovat viimeisiä anzakeja,
Emme koskaan unohda,
Ne uhraukset, joita he tekivät,
Omalle rakkaalle maallemme.
(Silta)
Olemme anzakkien lapsia,
Kannamme heidän perintöään,
Muistamme aina heidän rohkeutensa,
Ja heidän uskomaton rehellisyytensä.
He ovat viimeisiä anzakeja,
Mutta he eivät koskaan katoa,
Heidän henkensä elää,
Jokaisen sydämessä.
(Kuoro)
He ovat viimeisiä anzakeja,
Ne katoavat,
Mutta heidän henkensä elää,
Sydämissämme tänään.
He ovat viimeisiä anzakeja,
Emme koskaan unohda,
Ne uhraukset, joita he tekivät,
Omalle rakkaalle maallemme.