Mystisen loiston maassa,
Siellä missä muinaiset henget asuvat,
eli armon olento,
Tarina vielä kertomatta.
(Esikuoro)
Lintu ilman siipiä,
kohoaa korkealla taivaalla,
Sydän täynnä unelmia,
Mutta ei siipiä lentää.
(Kuoro)
Sielu täynnä kaipausta,
Vapauden puolesta,
Mutta ilman siipiä lentää,
Kadonnut kotiinsa.
(Jae 2)
Elävän kauneuden maailmassa,
Missä värit tanssivat ja loistavat,
Lintu katsoi kaipaavasti,
Jumalan vapaudessa.
(Esikuoro)
Lintu ilman siipiä,
kohoaa korkealla taivaalla,
Sydän täynnä unelmia,
Mutta ei siipiä lentää.
(Kuoro)
Sielu täynnä kaipausta,
Vapauden puolesta,
Mutta ilman siipiä lentää,
Kadonnut kotiinsa.
(Silta)
Mutta eräänä päivänä tapahtui ihme,
Kun linnun halu kasvoi,
Lempeä muutoksen tuuli,
kuiskasi jotain uutta.
(Esikuoro)
Lintu ilman siipiä,
kohoaa korkealla taivaalla,
Sydän täynnä unelmia,
Ja siivet lentämään.
(Kuoro)
Nyt sielu täynnä vapautta,
levittää siipensä leveäksi,
Lintu kohotti ilosta,
Rajattoman taivaan läpi.
(ulko)
linnusta ilman siipiä,
Lentävälle olennolle,
Toivon symboli,
Pimeimmässä yössä.