_Tuike, tuikki, pieni tähti,
Kuinka ihmettelen mikä sinä olet._
_Ylhäällä maailman niin korkealla,
Kuin timantti taivaalla.
_Kun paahtava aurinko on poissa,
Kun hänelle ei paista mikään,_
_Sitten näytät pienen valosi,
Tuike, tuikki, koko yön._
_Sitten matkailija pimeässä,
Kiitos pienestä kipinästäsi;
Hän ei nähnyt, mihin suuntaan mennä,
Jos et tuikkinut niin._
_Tummansinisellä taivaalla sinä pidät,
Ja usein verhojeni läpi kurkistaa
Sillä et koskaan sulje silmääsi,
Kunnes aurinko on taivaalla._
_ Kirkkaana ja pienenä kipinäsi
Valaisee matkailijan pimeässä_,
_Vaikka en tiedä mikä olet,
Tuike, tuikki, pieni tähti.