Laaksoissa kaukana ja leveissä kultaiset kentät liukuvat,
Luonnon armon lahjoja kantava, kypsä suloisen syleilyn kanssa.
Tulkaa, kokoontukaa lähelle, tuodaan satoa,
Iloisin sydämin ja käsin työskentelemme auringonlaskuihin asti.
(Kuoro)
Tuo satoa, tuo satoa,
Tyhjennä kentät.
Jokaisella keräämällämme viljalla,
Arvostamme luonnon armoa.
(Jae 2)
Aurinko paistaa, hiki kulmillemme,
Mutta henget pysyvät vahvoina, tätä maata varten me kynämme.
Sirpit kädessä, niitetään mitä kylvämme,
Runsauden sato, sato, joka kasvaa.
(Kuoro)
Tuo satoa, tuo satoa,
Tyhjennä kentät.
Jokaisella keräämällämme viljalla,
Arvostamme luonnon armoa.
(Silta)
Maan ja heinän tuoksu täyttää ilman,
Vertaansa vailla oleva kuvakudos värejä.
Tanssimme ilosta, naurumme lentää,
Kun tuomme sadon, kultaisessa auringonpaisteessa.
(Kuoro)
Tuo satoa, tuo satoa,
Tyhjennä kentät.
Jokaisella keräämällämme viljalla,
Arvostamme luonnon armoa.
(ulko)
Kun keräämme tätä palkkiota sydämellä täynnä laulua,
Kiitollisuus täyttää sielumme, olemme siellä, missä kuulumme.
Sato tuo iloa maasta pöydällemme,
Ravitsee kehoamme, sytyttää henkemme valon.