Koko kappaleen kertosäe korostaa "hulluuden ääntä" hallitsevana voimana, joka hallitsee päähenkilön havaintoja ja tunteita. Se kuvaa maailmaa, jossa todellisuuden ja illuusion väliset rajat hämärtyvät, jolloin he eivät pysty erottamaan todellisuutta ja kuviteltua.
Jakeet välittävät päähenkilön laskeutumisen tähän hulluuteen viitaten heidän särkyneisiin unelmiinsa, mureneviin toiveisiinsa ja pimeyteen, joka varjostaa heidän olemassaolonsa. He tuntevat hukkuvansa omiin ajatuksiinsa ja kyseenalaistavat, pystyvätkö he koskaan palauttamaan järkinsä.
Laulu tutkii mielenterveyden, psyykkisen ahdistuksen ja negatiivisten tunteiden ylivoimaisen luonteen teemoja. Se korostaa yksilöiden sisäisiä kamppailuja ja tunnetta siitä, että heidän oma mielensä kuluttaa heidät. Kertosäe toimii voimakkaana refreeninä, joka korostaa tämän päähenkilön valtaansa ottavan hulluuden intensiivisyyttä ja jatkuvuutta.