Sanoitukset keskittyvät päähenkilön katselemaan vanhaa valokuvaa ja pohtimaan siihen liittyviä hyviä muistoja ja tunteita. Hänet siirretään ajassa taaksepäin ja hän kokee uudelleen menneisyydessä kokemansa ilon, onnen ja rakkauden tunteet. Kappale sisältää kuitenkin myös surun ja kaipauksen pohjasävyä, mikä viittaa siihen, että nuo muistot ovat nyt katumuksen ja nostalgian sävyttämät.
Kuoro korostaa valokuvaan liittyvää eloisuutta ja nostalgiaa:
"Katso tätä valokuvaa,
Joka kerta kun teen, se saa minut nauramaan.
Miten silmämme tulivat niin punaisiksi?
Ja mitä helvettiä Joeyn päässä on?"
Päähenkilö keskittyy valokuvan tiettyihin yksityiskohtiin, kuten Joeyn epätavalliseen hattuun tai kuvan ihmisten punaisiin, oletettavasti kyynelisiin silmiin, mikä viittaa yhteiseen tunnekokemukseen tai tapahtumaan, joka toi heidät kaikki yhteen. Valokuva toimii laukaisevana tunnematkalle, jossa yhdistyvät nauru, kyyneleet ja nostalgia.
Kappaleen emotionaalinen resonanssi johtuu sen kyvystä koskettaa universaaleja menetyksiä, kaipausta ja ajan kulumista koskevia teemoja. Se välittää ajatuksen siitä, että vaikka aika kuluu eteenpäin ja tietyistä hetkistä tulee osa menneisyyttä, niillä voi silti olla valtava tunnepaino ja merkitys. Kappaleen nostalginen sävy viittaa siihen, että puhuja arvostaa ja kaipaa syvästi menneitä hetkiä ja niihin liittyviä ihmisiä.
"Photograph" resonoi kuulijoiden keskuudessa, koska se kiteyttää muistojen mukana tulevat katkeransuloiset tunteet muistuttaen elämän ohikiitävästä luonteesta ja rakkaiden ihmisten ja hetkien vaalimisen tärkeydestä.