Epätoivon ja tuskan maailmassa,
Missä varjot kummittelevat ja sielut jäävät,
Itku verestä, se kaikuu syvältä,
Tarina surusta, jota emme saa pitää.
(Esikuoro)
Ajan kiertelevän kuvakudoksen läpi,
Kuulemme heidän äänensä huutavan minulle,
Laulamattomat sankarit, heidän tarinansa opettamatta,
Tässä kappaleessa etsimme heidän historiaansa.
(Kuoro)
Itku verestä, ahdistava kutsu,
Unohtamattomat henget seisovat pystyssä,
Yhdessä nousemme yläpuolelle,
Heidän perintönsä, ikuinen rakkaus.
(Jae 2)
Heidän äänensä nousevat menetetyistä taisteluista,
Kyyneleistä he vuodattivat sellaisella hinnalla,
Epätoivon syvyydessä he löysivät voimaa,
Yhtenäisyyden kautta he taistelivat vastaan.
(Esikuoro)
Muistojen liekit hehkuvat hellästi,
Kun kuljemme läpi heidän kertomattomien tarinoidensa,
Heidän uhrinsa, ikuisesti kaiverrettu,
Sydämissämme heidän henkensä elpyi.
(Kuoro)
Itku verestä, ahdistava kutsu,
Unohtamattomat henget seisovat pystyssä,
Yhdessä nousemme yläpuolelle,
Heidän perintönsä, ikuinen rakkaus.
(Silta)
Kannamme heidän taskulamppujaan kädet kietoin,
Heidän toiveensa ja unelmansa ikuisesti suojattuina,
Pimeyden läpi he johtavat meitä eteenpäin,
Totuuden majakka, ikuisesti vahva.
(Kuoro)
Itku verestä, ahdistava kutsu,
Unohtamattomat henget seisovat pystyssä,
Yhdessä nousemme yläpuolelle,
Heidän perintönsä, ikuinen rakkaus.
(ulko)
Kuunnellaan siis itkua,
Muistakaa kaatuneita, jotka kerran elivät ja kuolivat,
Yhtenäisyydessä löydämme tiemme,
Heidän tarinansa, oppaamme tästä päivästä lähtien.